Olimme joitain vuosia sitten suuntaamassa mökkireissulle kolmestaan vanhempieni kanssa. Pysähdyimme paikallisessa hieman isommassa ruokakaupassa ostaaksemme viikonlopun ruoat. Pakastealtailla oli tarjous jolla sai neljä pitsaa kolmen hinnalla. Minä ja äitini emme syöneet punaista lihaa, joten tulimme siihen tulokseen, että ottaisimme kaksi kinkkupitsaa ja kaksi mozzarellapitsaa. Viikonlopun aikana minulta ja äidiltäni kuitenkin loppui ruoat kesken ja isäni mainitsi kuinka oli ihmetellyt jo kaupassa sitä, että miksi hänelle joka oli jo lastannut ostoskärryt täyteen makkaraa, oli ostettu kaksi lihaa sisältävää pitsaa, vaikka meitä ei-lihansyöjiä oli kaksi kertaa enemmän. Lähes kolmenkymmenen vuoden ajan uskoin, että ihminen tarvitsee vain kourallisen proteiinia päivässä. Aamupalani ja iltapalani harvoin sisälsivät muuta kuin leipää juustolla, tai puuroa marjoilla. Opiskeluaikoina rahat olivat yleisesti myös vähissä, ja proteiinituotteet maksoivat kaupassa enemmän kuin hiilihydraatit, kut...
Luin joitain päiviä sitten Helsingin Sanomissa julkaistun artikkelin joka kertoi laulaja-lauluntekijä Rita Behmistä. Pistin merkille Behmin tavan puhua somesta, ja kuinka hän kokee ihmisten somekäytöksen usein melko egosentriseksi. Behm onkin halunnut säilyttää yksityiselämänsä suojassa julkisuudelta. Tämä näkemys taas riiteli hänen ex-kihlattunsa kirjailija Miki Liukkosen hyvin avoimen somekäytöksen kanssa. Itse kuulun Mikin tavoin enemmän tähän avoimemmin puhuvaan kastiin. Behmin sanat kuitenkin siitä, kuinka suuretkin poliittiset dragediat ja kansanmurhat onnistutaan kääntämään itseen postaamalla someen itkuinen selfie, osuivat johonkin minussa saaden pohtimaan omia agendojani siitä, miksi someen ylipäätään postaan. Esilläolo ja itsensä markkinointi on olennainen osa esiintyvän muusikon ja taiteilijan ammattia ja sen rooli tuntuu kasvavan päivä päivältä modernissa ja jatkuvasti tietoteknisesti kehittyvässä yhteiskunnassamme. Olenkin viimeaikoina pyrkinyt viemään someani hieman ammat...