Siirry pääsisältöön

Muistilista klassiseksi muusikoksi pyrkivälle

Näin vuosikymmenen alalla olleena keräsin kokemuksieni pohjalta listan vinkeistä, jotka klassisen muusikon uraa miettivän on hyvä ottaa huomioon:


-Älä lakkaa kynsiäsi, ellet halua olla epäuskottava klasari.

-Pukeutuminen on kaiken a ja o. Vaatteet eivät saa olla liian paljastavat tai kummalliset. Minimalistisesta ja kalliista tyylistä plussaa. Älä lähde hakemaan mitään liian omaperäistä ja yksityiskohtaista lookia, ettei soitin jää lavalla pukuloistosi varjoon.

-Miesten tyyli voisi olla seuraavankaltainen: kukallinen yliampuvalla tavalla sarkastinen kauluspaita ja punaiset chinot. Jalassa teräväkärkiset ruskeanahkaiset herrainkengät. Hiukset voit vetää esimerkiksi runsaalla geelillä taakse, mutta jos sinulla on luonnonkiharat hiukset, anna niiden olla mahdollisimman valtoimenaan.

-Naisille esimerkiksi seuraavanlaista: jousisoittajille janinejansenmainen ponnari tai puoliponnari joka ei peitä harjoituskoppituntien aikaansaamaa viulufritsua. Pukeutuminen voi laahata vaikka vuosikymmenenkin muuta maailmaa perässä, kenellä nyt on aikaa vaatekaupoille treenaamiselta? Huom! Erittäin tärkeää: vaikka sinulla olisi lavalla iltapuku, et saa panostaa meikkiin ja hiuksiin yhtään arkitilanteita enempää. Sinun on annettava vaikutelma siitä, että esiinnyt harva se päivä, eikä sinulla ole aikaa miettiä mitään esiintymislookkia.

-Tatuoinnit on kaksipiippuinen juttu. Yleisesti ottaen ne eivät ole suositeltavia, mutta jos tatuointi on välttämättä saatava, ota se sellaiseen paikkaan, että se ei näy esimerkiksi iltapuvun alta. Sopiva aihe klassiselle muusikolle on f -aukot selkään Man Ray -tyylisesti. Epäcoolimpi, mutta yhtälailla hyväksyttävä vaihtoehto voisi olla nuottiavain tai kahdeksasosanuotit vaikkapa korvan taakse tai nilkkaan.


-Mitä räyhäävämpi ja egoistisempi opettaja, sen parempi. Sinun kuuluu saada paskaa niskaasi mahdollisimman paljon. Miten muuten voisit olla kärsivä taiteilija?


-Uskottavan klasarin tyyliin kuuluu alkoholilla läträäminen, mutta vain silloin kun mitään tärkeää koesoittoa tai kilpailua ei ole tulossa. Sopiva ajankohta vetää perseet olille on esimerkiksi orkesterikaronkka. Älä kuitenkaan mokaa juovuspäissäsi ellet halua, että sinusta juoruillaan jälkeenpäin. Bonuspisteet siitä, että muutaman oluen juotuasi toteat kovaan ääneen, että "nyt tuli inspis lähtä treenaamaan" ja häivyt paikalta suurin elkein soitin selässäsi.


-Sinun tulee olla perillä kaikista maailman säveltäjistä eri aikakausilta. Olisi hyvä, että kysyttäessä osaat laulaa vaikkapa Mahlerin ensimmäisen sinfonian alkuteeman. Lisäksi sinun pitäisi muodostaa kaikista näistä teoksista edes jonkinlaiset mielipiteet, että olet sanavalmis keskustelun yllättäessä. Muista muutenkin name droppailla mahdollisimman paljon ja tehdä sointuanalyysia mielessäsi jokaisessa konsertissa, mitä olet kuuntelemassa.


-Sinun tulee menestyä mahdollisimman aikaisin, parasta olisi jos olet luonut uran jo ennen korkekouluopintojen alkua, että voit leikkiä suurta staraa luokkatoveriesi keskuudessa. Jos et ole onnistunut tässä tavoitteessa, harjoittele itsesi burn outin partaalle heti ensimmäisena opiskeluvuotenasi, että saat muut kiinni.


-Jos sinulta kysytään että onko ollut keikkaa, niin älä missään nimessä paljasta, jos on ollut hiljaista viimeaikoina. Valehtele nyt vaikka herran tähden tai vaihda nopeasti puheenaihetta!


-Olet luultavasti aina liian vanha, aina on joku joka on nuorempi ja parempi. Myös opettajat suosivat lapsitähtiä ja oikeastaan vain säälistä tuhlaavat kallista aikaansa niihin, jotka vasta kahdenkympin ehtoopuolella yrittävät saada jotain aikaiseksi.


-Kun aloitat missä tahansa taidekoulussa, tulet huomaamaan että mielenterveysongelmat ovat melko yleisiä. Ne ovat ihan OK ja sopivat hyvin kärsivän taiteilija imagoon, kunhan olet kuitenkin tarpeeksi toimintakykyinen treenaamaan kahdeksan tuntia päivässä joka päivä.


-Toki vapaapäiviä tulee pitää ja muistaa venytellä. Voit pitää esimerkiksi yhden vapaapäivän joka toinen viikko ja kesä- ja talvilomilla sitten vähän pidempään. Palautuminen on tärkeä suorituksen ja oppimisen kannalta.


-Muista, että vaikka kuinka yrittäisit ja toteuttaisit kaikki edellä mainitut kohdat, sinusta ei luultavasti silti tulee yhtään mitään. Tai vielä pahempaa, sinusta tulee vain keskiverto muusikko.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuuden kuukauden hiljaisuuden jälkeen

Lopetin soittamisen kuin seinään viime vuoden lokakuussa. Sitä oli edeltanyt vuosia jatkunut ja lumipalloefektin lailla kasvanut paha olo. Kyse ei ollut mun kohdalla enää siitä, että olisin tietoisesti valinnut jättää soiton tauolle, vaan keholleni ja mielelleni tuli yksinkertaisesti raja vastaan. Siitä alkoi melkein puolen vuoden mittainen välitila, jossa olen ajelehtinut enemmän tai vähemmän päämäärättömänä; levännyt, lukenut kirjoja, seurannut inspiroivia vaikuttajia somessa, käynyt lukemattomia filosofisia keskusteluja elämästä, kävellyt ympäri Helsinkiä ja miettinyt mitkä asiat mua aikoinaan inspiroi, mitä rakastin.     Varsinkin loppuaikoina ennen soittotaukoa, mulle oli arkipäivää itsensä koneen lailla treenaamaan pakottaminen, voimakas ahdistus, sisuksia vääntävä pelko joka kerta kun piti mennä lavalle, sekä pohjamudissa rypevä itsetunto joka söi ilon koko elämältä. Kehoni oli jatkuvassa stressireaktiossa, rintaa puristi, hiukset tippuivat. Heräsin öisin hikisenä ja un...

Voiko sisustamatta jättäminen olla feministinen teko?

Meillä oli poikaystäväni kanssa jokin aikaa sitten melko vakava keskustelu siitä, miten taloutemme kotityöt jakautuvat. Olemme molemmat kokeneet tehneemme enemmän töitä kuin toinen ja päädyimme lopulta listaamaan tekemämm e asiat ylös. Luimme lis tat toisillemme ja pohdimme tapahtuneen työn, ja ennen kaikkea sitä vaatineen metatyön määrää. Viime aikoina minua vastaan on tullut tämä uusi käsite nimeltä metatyö, joka minulle tarkoittaa ajatustyötä, joka tapahtuu ennen varsinaisen tehtävän suorittamista. Se voi olla suunnittelua, asioista selvää ottamista Googlen avulla, mittailua, to do -listoja tai ajatuskarttoja.  (tämän postauksen kuvat ovat kotoamme jota en ole siistinyt kuvien ottamista varten, vaan pyrkinyt löytämään kauneutta myös sotkun keskeltä, eli siitä tilasta miltä kotimme näyttää 90% ajasta) Jenny Lehtinen summaa Ylen artikkelissa Metatyö räjäyttää äidin pään seuraavasti: "Metatyö on uuvuttavaa juuri siksi, että se saapuu elämään salaa ja on vaikeasti tunnistettavissa....

Introverttiydestä

Olin lapsena haaveilija. Minusta oli ihanaa, jos koko perhe oli viikonloppuina vaan kotona, eikä ollut tarvetta lähteä minnekkään. Nautin pienistä asioista, kuten tulesta takassa, karkkipäivästä ja perheen yhteisistä elokuvailloista. Olin tarkkailija ja tarvin aikaa rohkaistua uusiin tilanteisiin. Sitten jossain vaiheessa aikuiseksi kasvaessani, kun olin saanut tarpeeksi moneen kertaan kuulla, että olen liian hiljainen, rauhallinen tai ujo, opettelin esittämään itseni uudella tavalla. Päätin olla rempseämpi, ulospäinsuuntautuvampi, menevämpi, sellainen joka hengaa paljon kavereiden kanssa. Aloin kertoa tarinaa siitä kuinka 17 vuotta täytettyäni päätin muuttua ja "vihdoin pääsin ulos kuorestani".  Näin jokin aika sitten Instagramissa reelin koskien introvertti-ekstrovertti asetelmaa. Siinä roolit käännettiin vastakkain, eli introvertti meni kysymään kuvitteellisessa kouluympäristössä ekstrovertilta kysymyksiä, kuten "onko sinulla kaikki hyvin, sillä olet puhunut kokoajan...