Siirry pääsisältöön

Muistilista klassiseksi muusikoksi pyrkivälle

Näin vuosikymmenen alalla olleena keräsin kokemuksieni pohjalta listan vinkeistä, jotka klassisen muusikon uraa miettivän on hyvä ottaa huomioon:


-Älä lakkaa kynsiäsi, ellet halua olla epäuskottava klasari.

-Pukeutuminen on kaiken a ja o. Vaatteet eivät saa olla liian paljastavat tai kummalliset. Minimalistisesta ja kalliista tyylistä plussaa. Älä lähde hakemaan mitään liian omaperäistä ja yksityiskohtaista lookia, ettei soitin jää lavalla pukuloistosi varjoon.

-Miesten tyyli voisi olla seuraavankaltainen: kukallinen yliampuvalla tavalla sarkastinen kauluspaita ja punaiset chinot. Jalassa teräväkärkiset ruskeanahkaiset herrainkengät. Hiukset voit vetää esimerkiksi runsaalla geelillä taakse, mutta jos sinulla on luonnonkiharat hiukset, anna niiden olla mahdollisimman valtoimenaan.

-Naisille esimerkiksi seuraavanlaista: jousisoittajille janinejansenmainen ponnari tai puoliponnari joka ei peitä harjoituskoppituntien aikaansaamaa viulufritsua. Pukeutuminen voi laahata vaikka vuosikymmenenkin muuta maailmaa perässä, kenellä nyt on aikaa vaatekaupoille treenaamiselta? Huom! Erittäin tärkeää: vaikka sinulla olisi lavalla iltapuku, et saa panostaa meikkiin ja hiuksiin yhtään arkitilanteita enempää. Sinun on annettava vaikutelma siitä, että esiinnyt harva se päivä, eikä sinulla ole aikaa miettiä mitään esiintymislookkia.

-Tatuoinnit on kaksipiippuinen juttu. Yleisesti ottaen ne eivät ole suositeltavia, mutta jos tatuointi on välttämättä saatava, ota se sellaiseen paikkaan, että se ei näy esimerkiksi iltapuvun alta. Sopiva aihe klassiselle muusikolle on f -aukot selkään Man Ray -tyylisesti. Epäcoolimpi, mutta yhtälailla hyväksyttävä vaihtoehto voisi olla nuottiavain tai kahdeksasosanuotit vaikkapa korvan taakse tai nilkkaan.


-Mitä räyhäävämpi ja egoistisempi opettaja, sen parempi. Sinun kuuluu saada paskaa niskaasi mahdollisimman paljon. Miten muuten voisit olla kärsivä taiteilija?


-Uskottavan klasarin tyyliin kuuluu alkoholilla läträäminen, mutta vain silloin kun mitään tärkeää koesoittoa tai kilpailua ei ole tulossa. Sopiva ajankohta vetää perseet olille on esimerkiksi orkesterikaronkka. Älä kuitenkaan mokaa juovuspäissäsi ellet halua, että sinusta juoruillaan jälkeenpäin. Bonuspisteet siitä, että muutaman oluen juotuasi toteat kovaan ääneen, että "nyt tuli inspis lähtä treenaamaan" ja häivyt paikalta suurin elkein soitin selässäsi.


-Sinun tulee olla perillä kaikista maailman säveltäjistä eri aikakausilta. Olisi hyvä, että kysyttäessä osaat laulaa vaikkapa Mahlerin ensimmäisen sinfonian alkuteeman. Lisäksi sinun pitäisi muodostaa kaikista näistä teoksista edes jonkinlaiset mielipiteet, että olet sanavalmis keskustelun yllättäessä. Muista muutenkin name droppailla mahdollisimman paljon ja tehdä sointuanalyysia mielessäsi jokaisessa konsertissa, mitä olet kuuntelemassa.


-Sinun tulee menestyä mahdollisimman aikaisin, parasta olisi jos olet luonut uran jo ennen korkekouluopintojen alkua, että voit leikkiä suurta staraa luokkatoveriesi keskuudessa. Jos et ole onnistunut tässä tavoitteessa, harjoittele itsesi burn outin partaalle heti ensimmäisena opiskeluvuotenasi, että saat muut kiinni.


-Jos sinulta kysytään että onko ollut keikkaa, niin älä missään nimessä paljasta, jos on ollut hiljaista viimeaikoina. Valehtele nyt vaikka herran tähden tai vaihda nopeasti puheenaihetta!


-Olet luultavasti aina liian vanha, aina on joku joka on nuorempi ja parempi. Myös opettajat suosivat lapsitähtiä ja oikeastaan vain säälistä tuhlaavat kallista aikaansa niihin, jotka vasta kahdenkympin ehtoopuolella yrittävät saada jotain aikaiseksi.


-Kun aloitat missä tahansa taidekoulussa, tulet huomaamaan että mielenterveysongelmat ovat melko yleisiä. Ne ovat ihan OK ja sopivat hyvin kärsivän taiteilija imagoon, kunhan olet kuitenkin tarpeeksi toimintakykyinen treenaamaan kahdeksan tuntia päivässä joka päivä.


-Toki vapaapäiviä tulee pitää ja muistaa venytellä. Voit pitää esimerkiksi yhden vapaapäivän joka toinen viikko ja kesä- ja talvilomilla sitten vähän pidempään. Palautuminen on tärkeä suorituksen ja oppimisen kannalta.


-Muista, että vaikka kuinka yrittäisit ja toteuttaisit kaikki edellä mainitut kohdat, sinusta ei luultavasti silti tulee yhtään mitään. Tai vielä pahempaa, sinusta tulee vain keskiverto muusikko.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eropäiväkirja

Mä erosin melkein viikko sitten.  Siitä taitaa olla nyt viisi päivää, ehkä kuusi. Tällä hetkellä kuvailisin oloani seuraavasti: pysyn pystyssä, pystyn liikkumaan ja esittämään ihmistä. Sydämestä ei ole vain oikein mitään jäljellä, sillä tuntuu kuin mun rinnasta olis isketty kanuunalla läpi.  Halusin kirjoittaa mun kokemuksesta, sillä mun mielestä ei puhuta tarpeeksi siitä, millaista on erota kolmikymppisenä. Oon nyt 32 -vuotias, ja voin samaistua Emma Watsonin sanoihin siitä, että on yhteiskunnan harjoittamaa väkivaltaa naista kohtaan olettaa, että tämän tulisi olla naimisissa jonkin tietyn ikäisenä, ja jos ei ole, tämä on epäonnistunut. Sillä epäonnistuneelta musta tuntuu. Vaikka voin käsi sydämellä sanoa, että yritin parhaani. Silti jokin pieni ääni mun päässä (jokin vanha, hapan ja konservatiivinen) sanoo, että mun mahikset meni ja nyt pitää vain pärjätä loppuelämä yksin.  En oo ehkä koskaan nähnyt mun kumppanissa niin suurta sisäistä taistelua, kuin viime viikon torst...

Väsymyksestä ja unelmista

En tiedä teistä, mutta täällä päin syksy on alkanut aika jähmeästi.  Onneksi olimme varanneet kumppanini kanssa maatilamajoituksen syyskuun toiselle viikolle, joten alkanutta syksyä pääsi hetkeksi pakoon luonnon helmaan. Päivien ohjelmaa landella oli muun muassa riippuumatossa kirjan lukeminen, kokkaaminen viinilasin kanssa, sekä pinnan alla kyteneiden riitojen aukiräjäyttäminen ja käsitteleminen. Riippumatossa tutustuin nigerialaislähtöisen Chimamanda Ngozi Adichien kirjaan Unelmia. Kirja on antanut näkökulmaa siitä, millaista on olla musta nainen Nigeriassa ja Yhdysvalloissa, ja miten kokemus vaihtelee riippuen siitä, mitä yhteiskuntaluokkaa edustaa. Adichie pohtii kirjassa neljän eri naishahmon kautta, voiko syrjinnästä ja muista koettelemuksista huolimatta tilaa olla myös unelmille. Koska Benin ja Villa Karon residenssi lähestyy, halusin tutustua ennen matkaa ainakin yhteen afrikkalaislähtöiseen kirjailijaan, sillä tietämykseni afrikkalaisista taiteilijoista on ollut hävettävä...

Tarinoita kehollisuudesta, osa 2 - Fuck you I won’t do what you tell me

On elokuinen lauantai-aamu. Saavun vain muutamaa minuuttia ennen tunnin alkua joogastudiolle. Huonekasveilla ja valoketjuilla koristeltu sali on aseteltu täyteen harmaita joogamattoja. Ohjaaja on nuori vaalea hymyilevä nainen. Hän alkaa pohjustaa tuntia ja kertoo olevansa jännittynyt, koska on innoissaan tunnin teemasta. Tunti kantaa nimeä Big Leo Energy elokuun horoskooppimerkki leijonan mukaan. Tällä tunnilla keskityksemme Solar Plexukseen, joka sijaitsee joogafilosofian mukaan navan takana ruumiin keskustassa. Siitä käsin tulee päätöksen teko ja koko ”big yes” tai ”big no” -energia. Tunti alkaa joko selin makuulta tai istualtaan niin, että saamme rauhassa laskeutua tilaan. Nousemme seisomaan ja alamme taputella kehoamme; käsiä, jalkoja, rintaa, hartioita. Ohjaajan mukaan rintaan koputtelu nyrkeillä tai avokämmenillä vähentää ahdistusta. Tämän jälkeen alamme tärisyttämään koko kehoa musiikin tahdissa nostaen kantapäät ilmaan ja antaen niiden tippua alas päästäen kehon koko painon lat...