Siirry pääsisältöön

Muistilista klassiseksi muusikoksi pyrkivälle

Näin vuosikymmenen alalla olleena keräsin kokemuksieni pohjalta listan vinkeistä, jotka klassisen muusikon uraa miettivän on hyvä ottaa huomioon:


-Älä lakkaa kynsiäsi, ellet halua olla epäuskottava klasari.

-Pukeutuminen on kaiken a ja o. Vaatteet eivät saa olla liian paljastavat tai kummalliset. Minimalistisesta ja kalliista tyylistä plussaa. Älä lähde hakemaan mitään liian omaperäistä ja yksityiskohtaista lookia, ettei soitin jää lavalla pukuloistosi varjoon.

-Miesten tyyli voisi olla seuraavankaltainen: kukallinen yliampuvalla tavalla sarkastinen kauluspaita ja punaiset chinot. Jalassa teräväkärkiset ruskeanahkaiset herrainkengät. Hiukset voit vetää esimerkiksi runsaalla geelillä taakse, mutta jos sinulla on luonnonkiharat hiukset, anna niiden olla mahdollisimman valtoimenaan.

-Naisille esimerkiksi seuraavanlaista: jousisoittajille janinejansenmainen ponnari tai puoliponnari joka ei peitä harjoituskoppituntien aikaansaamaa viulufritsua. Pukeutuminen voi laahata vaikka vuosikymmenenkin muuta maailmaa perässä, kenellä nyt on aikaa vaatekaupoille treenaamiselta? Huom! Erittäin tärkeää: vaikka sinulla olisi lavalla iltapuku, et saa panostaa meikkiin ja hiuksiin yhtään arkitilanteita enempää. Sinun on annettava vaikutelma siitä, että esiinnyt harva se päivä, eikä sinulla ole aikaa miettiä mitään esiintymislookkia.

-Tatuoinnit on kaksipiippuinen juttu. Yleisesti ottaen ne eivät ole suositeltavia, mutta jos tatuointi on välttämättä saatava, ota se sellaiseen paikkaan, että se ei näy esimerkiksi iltapuvun alta. Sopiva aihe klassiselle muusikolle on f -aukot selkään Man Ray -tyylisesti. Epäcoolimpi, mutta yhtälailla hyväksyttävä vaihtoehto voisi olla nuottiavain tai kahdeksasosanuotit vaikkapa korvan taakse tai nilkkaan.


-Mitä räyhäävämpi ja egoistisempi opettaja, sen parempi. Sinun kuuluu saada paskaa niskaasi mahdollisimman paljon. Miten muuten voisit olla kärsivä taiteilija?


-Uskottavan klasarin tyyliin kuuluu alkoholilla läträäminen, mutta vain silloin kun mitään tärkeää koesoittoa tai kilpailua ei ole tulossa. Sopiva ajankohta vetää perseet olille on esimerkiksi orkesterikaronkka. Älä kuitenkaan mokaa juovuspäissäsi ellet halua, että sinusta juoruillaan jälkeenpäin. Bonuspisteet siitä, että muutaman oluen juotuasi toteat kovaan ääneen, että "nyt tuli inspis lähtä treenaamaan" ja häivyt paikalta suurin elkein soitin selässäsi.


-Sinun tulee olla perillä kaikista maailman säveltäjistä eri aikakausilta. Olisi hyvä, että kysyttäessä osaat laulaa vaikkapa Mahlerin ensimmäisen sinfonian alkuteeman. Lisäksi sinun pitäisi muodostaa kaikista näistä teoksista edes jonkinlaiset mielipiteet, että olet sanavalmis keskustelun yllättäessä. Muista muutenkin name droppailla mahdollisimman paljon ja tehdä sointuanalyysia mielessäsi jokaisessa konsertissa, mitä olet kuuntelemassa.


-Sinun tulee menestyä mahdollisimman aikaisin, parasta olisi jos olet luonut uran jo ennen korkekouluopintojen alkua, että voit leikkiä suurta staraa luokkatoveriesi keskuudessa. Jos et ole onnistunut tässä tavoitteessa, harjoittele itsesi burn outin partaalle heti ensimmäisena opiskeluvuotenasi, että saat muut kiinni.


-Jos sinulta kysytään että onko ollut keikkaa, niin älä missään nimessä paljasta, jos on ollut hiljaista viimeaikoina. Valehtele nyt vaikka herran tähden tai vaihda nopeasti puheenaihetta!


-Olet luultavasti aina liian vanha, aina on joku joka on nuorempi ja parempi. Myös opettajat suosivat lapsitähtiä ja oikeastaan vain säälistä tuhlaavat kallista aikaansa niihin, jotka vasta kahdenkympin ehtoopuolella yrittävät saada jotain aikaiseksi.


-Kun aloitat missä tahansa taidekoulussa, tulet huomaamaan että mielenterveysongelmat ovat melko yleisiä. Ne ovat ihan OK ja sopivat hyvin kärsivän taiteilija imagoon, kunhan olet kuitenkin tarpeeksi toimintakykyinen treenaamaan kahdeksan tuntia päivässä joka päivä.


-Toki vapaapäiviä tulee pitää ja muistaa venytellä. Voit pitää esimerkiksi yhden vapaapäivän joka toinen viikko ja kesä- ja talvilomilla sitten vähän pidempään. Palautuminen on tärkeä suorituksen ja oppimisen kannalta.


-Muista, että vaikka kuinka yrittäisit ja toteuttaisit kaikki edellä mainitut kohdat, sinusta ei luultavasti silti tulee yhtään mitään. Tai vielä pahempaa, sinusta tulee vain keskiverto muusikko.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tarinoita kehollisuudesta, osa 1 - Naiskehon tunnistamaton potentiaali ja tukahdutettu musiikillinen ilmaisu

Olimme joitain vuosia sitten suuntaamassa mökkireissulle kolmestaan vanhempieni kanssa. Pysähdyimme paikallisessa hieman isommassa ruokakaupassa ostaaksemme viikonlopun ruoat. Pakastealtailla oli tarjous jolla sai neljä pitsaa kolmen hinnalla. Minä ja äitini emme syöneet punaista lihaa, joten tulimme siihen tulokseen, että ottaisimme kaksi kinkkupitsaa ja kaksi mozzarellapitsaa. Viikonlopun aikana minulta ja äidiltäni kuitenkin loppui ruoat kesken ja isäni mainitsi kuinka oli ihmetellyt jo kaupassa sitä, että miksi hänelle joka oli jo lastannut ostoskärryt täyteen makkaraa, oli ostettu kaksi lihaa sisältävää pitsaa, vaikka meitä ei-lihansyöjiä oli kaksi kertaa enemmän. Lähes kolmenkymmenen vuoden ajan uskoin, että ihminen tarvitsee vain kourallisen proteiinia päivässä. Aamupalani ja iltapalani harvoin sisälsivät muuta kuin leipää juustolla, tai puuroa marjoilla. Opiskeluaikoina rahat olivat yleisesti myös vähissä, ja proteiinituotteet maksoivat kaupassa enemmän kuin hiilihydraatit, kut...

Kuuden kuukauden hiljaisuuden jälkeen

Lopetin soittamisen kuin seinään viime vuoden lokakuussa. Sitä oli edeltanyt vuosia jatkunut ja lumipalloefektin lailla kasvanut paha olo. Kyse ei ollut mun kohdalla enää siitä, että olisin tietoisesti valinnut jättää soiton tauolle, vaan keholleni ja mielelleni tuli yksinkertaisesti raja vastaan. Siitä alkoi melkein puolen vuoden mittainen välitila, jossa olen ajelehtinut enemmän tai vähemmän päämäärättömänä; levännyt, lukenut kirjoja, seurannut inspiroivia vaikuttajia somessa, käynyt lukemattomia filosofisia keskusteluja elämästä, kävellyt ympäri Helsinkiä ja miettinyt mitkä asiat mua aikoinaan inspiroi, mitä rakastin.     Varsinkin loppuaikoina ennen soittotaukoa, mulle oli arkipäivää itsensä koneen lailla treenaamaan pakottaminen, voimakas ahdistus, sisuksia vääntävä pelko joka kerta kun piti mennä lavalle, sekä pohjamudissa rypevä itsetunto joka söi ilon koko elämältä. Kehoni oli jatkuvassa stressireaktiossa, rintaa puristi, hiukset tippuivat. Heräsin öisin hikisenä ja un...

Tarinoita kehollisuudesta, osa 2 - Fuck you I won’t do what you tell me

On elokuinen lauantai-aamu. Saavun vain muutamaa minuuttia ennen tunnin alkua joogastudiolle. Huonekasveilla ja valoketjuilla koristeltu sali on aseteltu täyteen harmaita joogamattoja. Ohjaaja on nuori vaalea hymyilevä nainen. Hän alkaa pohjustaa tuntia ja kertoo olevansa jännittynyt, koska on innoissaan tunnin teemasta. Tunti kantaa nimeä Big Leo Energy elokuun horoskooppimerkki leijonan mukaan. Tällä tunnilla keskityksemme Solar Plexukseen, joka sijaitsee joogafilosofian mukaan navan takana ruumiin keskustassa. Siitä käsin tulee päätöksen teko ja koko ”big yes” tai ”big no” -energia. Tunti alkaa joko selin makuulta tai istualtaan niin, että saamme rauhassa laskeutua tilaan. Nousemme seisomaan ja alamme taputella kehoamme; käsiä, jalkoja, rintaa, hartioita. Ohjaajan mukaan rintaan koputtelu nyrkeillä tai avokämmenillä vähentää ahdistusta. Tämän jälkeen alamme tärisyttämään koko kehoa musiikin tahdissa nostaen kantapäät ilmaan ja antaen niiden tippua alas päästäen kehon koko painon lat...