taideterapiablogi

Koen eläväni tällä hetkellä opintojen lopun ja työelämään siirtymisen nivelvaihetta. Mulla alkaa olemaan jo melko paljon taitoa ja tietoa siitä, miten alttoviulua soitetaan, mutta huomaan etten täysin vielä luota kykyihini tai tiedä, mitä koulun jälkeen tulee tapahtumaan. Olen siis kuullut viime kuukausina ympäriltä, kavereilta ja kolleegoilta, kaikenlaisia hyvää tarkoittavia neuvoja, mihin pitäisi keskittyä ja mitä välttää. Kuinka paljon harjoitella, miten valmistautua erilaisiin tehtäviin, miten tehdä koesoittoja, miten toimia freelancerina? Mitä pitempään olen ollut osana klassisen musiikin maailmaa, olen huomannut, että se perustuu pitkälti kirjoittamattomiin sääntöihin, normeihin ja hierarkioihin.  Huomaan että näiden eri velvoitteiden alle hukuttaa itsensä niin helposti. Tulee imaistuksi systeemiin, joka on vallinnut iät ja ajat, ja johon ihmiset usein sopeutuvat sisällään vain epämääräinen häivähdys pahasta olosta, joka ei kuitenkaan koskaan täysin konkretisoidu. Ja siitä sy...

    Ajattelin lapsena, et oon ruma. Nelosluokalla mun koulukaveri sanoi mulle "oot kaunis kuin aurinko". Olin aivan tyrmistynyt. Muistan sen edelleen. Tunsin siihen aikaan voimakasta viallisuuden ja ulkopuolisuuden tunnetta. En ollut suosittu, seisoin lukemattomia tunteja yksin koulun pihalla ja mut valittiin aina vikana joukkueisiin.     Lisäksi oon aina ajatellut et mun pitäis laihduttaa. Tai jos laihtuisin, niin olisin onnellisempi. Jälkeenpäin mietittynä mulla on luultavasti ollut kehonkuvan häiriö, koska mun vartalo ei oo koskaan ollut normaalista poikkeava. Jossain kohtaa olin oikeasti alipainoinen ja ajattelin silti et oon liian lihava. Liikuin siksi, ettei mun paino nousisi, en siksi että se olis ollut kivaa tai tuntunut hyvälle. Ala-asteella kävin mun luokkakaverin kanssa sunnuntaisin uimassa ja uimahallin pukukopissa jälkeenpäin vaa'alla. Odotin aina innolla, kuinka monta grammaa olin viikon aikana laihtunut. Meillä ei ollut kotona vaakaa, joten käytin kaik...

Lopetin soittamisen kuin seinään viime vuoden lokakuussa. Sitä oli edeltanyt vuosia jatkunut ja lumipalloefektin lailla kasvanut paha olo. Kyse ei ollut mun kohdalla enää siitä, että olisin tietoisesti valinnut jättää soiton tauolle, vaan keholleni ja mielelleni tuli yksinkertaisesti raja vastaan. Siitä alkoi melkein puolen vuoden mittainen välitila, jossa olen ajelehtinut enemmän tai vähemmän päämäärättömänä; levännyt, lukenut kirjoja, seurannut inspiroivia vaikuttajia somessa, käynyt lukemattomia filosofisia keskusteluja elämästä, kävellyt ympäri Helsinkiä ja miettinyt mitkä asiat mua aikoinaan inspiroi, mitä rakastin.     Varsinkin loppuaikoina ennen soittotaukoa, mulle oli arkipäivää itsensä koneen lailla treenaamaan pakottaminen, voimakas ahdistus, sisuksia vääntävä pelko joka kerta kun piti mennä lavalle, sekä pohjamudissa rypevä itsetunto joka söi ilon koko elämältä. Kehoni oli jatkuvassa stressireaktiossa, rintaa puristi, hiukset tippuivat. Heräsin öisin hikisenä ja un...

Näin vuosikymmenen alalla olleena keräsin kokemuksieni pohjalta listan vinkeistä, jotka klassisen muusikon uraa miettivän on hyvä ottaa huomioon: -Älä lakkaa kynsiäsi, ellet halua olla epäuskottava klasari. -Pukeutuminen on kaiken a ja o. Vaatteet eivät saa olla liian paljastavat tai kummalliset. Minimalistisesta ja kalliista tyylistä plussaa. Älä lähde hakemaan mitään liian omaperäistä ja yksityiskohtaista lookia, ettei soitin jää lavalla pukuloistosi varjoon. -Miesten tyyli voisi olla seuraavankaltainen: kukallinen yliampuvalla tavalla sarkastinen kauluspaita ja punaiset chinot. Jalassa teräväkärkiset ruskeanahkaiset herrainkengät. Hiukset voit vetää esimerkiksi runsaalla geelillä taakse, mutta jos sinulla on luonnonkiharat hiukset, anna niiden olla mahdollisimman valtoimenaan. -Naisille esimerkiksi seuraavanlaista: jousisoittajille janinejansenmainen ponnari tai puoliponnari joka ei peitä harjoituskoppituntien aikaansaamaa viulufritsua. Pukeutuminen voi laahata vaikka vu...

Moi, koska mun muusikon ura on osoittautunut umpikujaksi, niin ajattelin alkaa tänne nettiin kirjoittelemaan asioita.  Asioita, jotka tällä hetkellä kiinnostavat: -Simone de Beauvoirin ja Jean Paul Sartren postyymit suhdekiemurat -pukeutumistyyli, joka on sopivasti cool ja sopivasti mauton -ratkaista mun elämän ongelmat lukemalla mahdollisimman monta filosofian merkkiteosta -väsyttää itseni joogalla -epäsovinnaisuus -oman yrityksen perustaminen siinä utopiamaailmassa, missä kukaan ei ajaudu konkurssiin ja mikään ei vaadi rahallista investointia -nukkua viiden vuoden univelat pois, mitä ennen pitäisi opetella taas nukkumaan -löytää jokin paikka tässä yhteiskunnasta, johon en oikeastaan edes halua kuulua -rakastua juuria myöten -oman intuition kuunteleminen, vaikka se johtaisi kahdeksan vuoden akateemisten opintojen keskeyttämiseen vuotta ennen valmistumista    Eli tervetuloa seuraamaan mun matkaa kohti näitä asioita!  Katsotaan mitä tapahtuu. -Ella