taideterapiablogi

    Ajattelin lapsena, et oon ruma. Nelosluokalla mun koulukaveri sanoi mulle "oot kaunis kuin aurinko". Olin aivan tyrmistynyt. Muistan sen edelleen. Tunsin siihen aikaan voimakasta viallisuuden ja ulkopuolisuuden tunnetta. En ollut suosittu, seisoin lukemattomia tunteja yksin koulun pihalla ja mut valittiin aina vikana joukkueisiin.     Lisäksi oon aina ajatellut et mun pitäis laihduttaa. Tai jos laihtuisin, niin olisin onnellisempi. Jälkeenpäin mietittynä mulla on luultavasti ollut kehonkuvan häiriö, koska mun vartalo ei oo koskaan ollut normaalista poikkeava. Jossain kohtaa olin oikeasti alipainoinen ja ajattelin silti et oon liian lihava. Liikuin siksi, ettei mun paino nousisi, en siksi että se olis ollut kivaa tai tuntunut hyvälle. Ala-asteella kävin mun luokkakaverin kanssa sunnuntaisin uimassa ja uimahallin pukukopissa jälkeenpäin vaa'alla. Odotin aina innolla, kuinka monta grammaa olin viikon aikana laihtunut. Meillä ei ollut kotona vaakaa, joten käytin kaik...